Jotta letkeä kotleijonasi elelisi mukavaa elämää. Sisäkissat tarvitsevat erityisen paljon huolta ja hoivaa. Toisin kuin ulkona seikkailevat kissat, nämä kotitiikerit tuntevat omaksi reviirikseen vain asunnon. Siksi ne ovat erityisen herkkiä omistajansa antamalle huomiolle ja vaihtelulle.
Monet kissat ovat sisäkissan elämäänsä täysin tyytyväisiä eikä niille kehity sen suurempaa vapauden kaipuuta. Tästä huolimatta sisäkissakin tarvitsee vaihtelua ja hauskaa, jotta se kokisi olonsa mukavaksi neljän seinän sisällä.
Pääsääntöisesti sisätiloissa elävät kissat viettävät enemmän aikaa nukkuen ja syöden kuin liikkuen. Vastaavasti niiden energiantarve on pienempi kuin säännöllisesti ulkoilevilla kissoilla. Tästä huolimatta sisäkissoilla - samoin kuin ulkona oleilevilla lajitovereilla - on synnynnäinen saalistajan vaisto. Siksi niiden on saatava mahdollisimman usein toteuttaa sitä. Säännölliset jahtaus- ja pyydystysleikit takaavat, että kissa saa toteuttaa saalistusviettiään. Jos näin kävisi, seurauksena olisi - ihmisen näkökulmasta - tyytymättömyyttä ja epäkohteliasta käytöstä.
Kissojen leikkejä varten on olemassa omia erityisleluja, mutta myös arkipäiväisillä esineillä kuten pehmeillä palloilla, rapisevalla paperilla tai pitkällä narunpätkällä voi saada kissan leikkimään ja riehumaan. Sisäkissat käyttävät paljon aikaa myös turkkinsa hoitoon. Samalla ne nielevät karvoja, jotka voivat takertua nieluun epämiellyttäviksi karvapalloiksi. Sen takia ne pitävät kissanruohosta. Kuitupitoinen heinä auttaa kissaa pääsemään karvapalloista eroon hellävaraisesti.
Yhdellä silmäyksellä
Jahtaus- ja saalistusleikeillä sisäkissa saa esteittä toteuttaa saalistusviettejään.
Rapisevat paperitollot, pitkät narut ja pallot ovat suosittuja kissojen leluja.
Sisäkissat rakastavat kissanruohoa - epämiellyttäviä karvapalloja vastaan.
MONET SISÄKISSAT EIVÄT PIDÄ YKSINOLOSTA
Läheisyyden tarve ihmisen kanssa on eri kissoilla erilaista ja yksilöllistä. Siitä huolimatta sisäkissakaan ei mielellään ole pitkiä aikoja yksin. Se tuntee olonsa yksinäiseksi ja on osittain jopa turhautunut.
Jos sisäkissa jätetään usein ja pitkäksi aikaa yksin, sillä voi ilmetä esim. sisäsiisteyteen liittyviä ongelmia. Monissa tapauksissa saattaa esiintyä myös psykosomaattisia ongelmia (oksentelu, ripuli, käytöksen muutokset). Parasta olisi, jos kissalle hankittaisiin seuraksi ihmistoverin lisäksi toinenkin kumppani, siis toinen kissa. Tällöin kotitiikerilläsi on paljon hauskempaa, eikä sinun tarvitse enää kantaa huonoa omatuntoa siitä, että "taas menee hiukan myöhempään tänään".
Jos toinen kissa ei ole mahdollinen, sinun on kissan omistajana huolehdittava sen sosiaalisista kontakteista. Ehkäpä kissakin nauttisi siitä, jos lähtisitte jonakin päivänä neljän seinän ulkopuolelle ja kissa matkustaisi matkustuslaatikossa.
Yhdellä silmäyksellä
Sisäkissat eivät viihdy pitkiä aikoja yksin
Yksinäisyys voi johtaa käytösongelmiin (esim. sisäsiisteyden osalta).
Toinen kissa huolehtii vaihtelun tuomisesta.
